Onpas pitkä aika kulunut kun olen viimeksi kirjoittanut! Noh, kaikenlaista on ollut, suurimpana motivoinnin viejänä varmastikin ollut eläimistä luopuminen joka on nyt ajankohtainen. Onneksi aikaa on etsiä uudet kodit, että hengenhätää ei ole, mutta hieman alkaa tuntua epätoivoiselta.. Miten mä olen onnistunut löytämään aina muiden eläimille kodit mutten omilleni…Nettikin on ollut pois käytöstä jo kuukauden päivät, koneesta hajosi näyttö ja kannettava on aika onneton sillon. Onneksi kaapissa ollut vanha pöytäkoneen näyttö kävi. : ) Tietysti olin jättänyt maksamatta nettilaskun tälle kuulle niin se saadaan käyttöön vasta helmikuun alussa. Sen jälkeen alkaa helpottamaan nuo kodin etsinnätkin. Hirveästi on taas ollut näitä tapauksia että olaan kiinnostuneita ja ollaan sovittu jo tapaamisaika ja sitten ei enää vastatakaan puhelimeen. Tekisi mieli sanoa aina niille pari valittua sanaa.. Tämä ei muutenkaan ole kivaa hommaa eikä pelleily kiinnostaisi.

Mutta Stidi on kasvanut aivan älyttömästi ja energiaa piisaa. Käymmekin joka ikinen päivä koirapuistossa remuamassa muiden koirien kanssa. Puoli vuotta on jo neidillä ikää, mutta kasvuvaraa on silti huimasti. Stidi dominoi kovasti muita koiria, nuoria uroksia varsinkin, mutta osaa kyllä kunnioittaa varnhempiaan, koosta riippumatta. Mitään johtajuusongelmia meillä ei keskenämme ole kyllä ollut ja uskallan epäillä ettei ihan heti tulekaan. Todella selvästi pitää mua laumanjohtajana. Puistossa on kuuluisa "nitojana" se louskuttaa hampaitaan tavalla johon en ole aiemmin koirien kanssa törmännyt… Leikkiminen, varoittelu ja innostus, kaikki näkyy hampaiden tajuttomalla yhteen hakkaamisella. Olen kyllä saanut sitä hieman kitkettyä pois. Varsinkin jos Stidi hermostuu urokseen tai liian riehakkaaseen pentuun, alkaa nitominen…

Lilyllä on parhaillaan maitorauhastulehdus, muuten kissat voivat oikein hyvin : )