Siis jos tänään oli lapsen kanssa järkyttävin kokemus niin eilen oli eläinten kanssa oksettavin. Koitan kirjottaa purjoomatta tähän näppikselle.

Belenusgerbiili tultiin hakemaan eilen ja otin sitten kaikki kuivikkeet kokonaan terrasta pois. Tämän kämppistähän en löytänyt aiemmin, en vaikka sitte lopulta uskaltauduinkin purut tonkimaan. Mutta eilen lapioidessani puruja (iih, vetää suunpieliä) tajusin että lapiossa kököttää häntä. PELKKÄ HÄNTÄ. Ystäväni oli käymässä meillä ja mieheni kotona ja ihmettelivät kun yhtäkkiä aloin ravisuttamana itseäni ja muistaakseni hoin vain että hyi vittu,hyi vittu. Sitä kesti aika pitkään ja olo oli ihan hallitsematon. Siis niin oksettavaa. Mies sai sitte pistää loput kuivikkeet muovipussiin ja mä koitin selvitä traumasta.

Tosiaan meille sitten jäi enää 2 gerbiiliä ja kun näistä aika jättää niin ei enää yhtään sellaista tule. :) Jolandakani lähti sijoitukseen mieheni siskolle, ehkä joskus astutan sen, ehkä en.

Kapi ei kuollut vieläkään.