Mä alan olla varma, että en elä enää montaa vuotta näillä sydänkohtauksilla mitä eläimet mulle järjestävät. Tänään menin laittamaan Jolandalle vettä, kun koko pupu makasi velttona häkinpohjalla eikä tehnyt elettäkään, normaalisti hyppää pystyyn ja murisee että meepäs kauemmaksi, mulla on kohta poikasia täällä. Tökin kania ja pidin meteliä, se ei tehnyt elettäkään, mutta rintakehä kohoili siihen malliin että hengissä ollaan. Kunnes hetken päästä kani siirtyi mahalleen, otti ja venytteli haukotuksen kera oikein makeasti. Tiedänhän minä, että varsinkin lupat välillä nukkuvat turhankin sikeästi, mutta kun nämä kantavat pistävät varpailleen. Mutta onneksi tästä selvittiin ihan säikähdyksellä, nyt enää 3 päivää Jolandan laskettuun aikaan sekä jouluaattoon :)

Gerbiiliherra Belenus löysi kotiehdokkaan ja tarkoitus olisi siirtyä naistenmieheksi 15.1. Eli kasvatukseen, kuten toivoinkin. Jotenkin tuntuu kurjalta luopua omasta eläimestä, mutta koska en gerbiilejä enää hanki, niin vähintä mitä voin tehdä on etsiä Belenukselle koti jossa sille on lajitoveri. Ja tämä kuulostaa hyvältä kodilta, mihin se on varattu.

Koira temppuili tänään. Kun oltiin tulossa ulkoa sisälle, se komennettaessa luokse lähti juoksemaan mua karkuun! Ikinä, en ikinä olisi edes kuvitellut että se tekee tälläistä ja uskallankin epäillä että se olisi halunnut vaan hakea kepin siitä lähistöltä millä monesti sen kanssa leikin vetoleikkiä kun mennään sisäänpäin. Tulihan se luokse kun pikkasen ääntä korotti, mutta jotenkin muutenkin tänään oli fiilis, etten saanut koiraan ollenkaan kontaktia.

Ja mulla on niin ikävä Liliania :(