Paska meinaan. Koiralla taas maha sekasin, kolmet paskat ympäri kämppää tänään. Jos jotain, niin koiran paskanhajua kammoan ja oksennan. Sille ei voi antaa mitään muuta kun jauhelihaa ja yrjöläänsä siis. Ehkäpä mä sen nyt tajuan. 

Mä olen tosi tosi väsynyt ollut nyt ja puntaroin koko ajan että mitä eläimiä, missä määrin kasvatusta, miksi jne. Sinänsä ongelmaa ei ole, koska eläimeni jaksan hoitaa kyllä ja onhan se pakkokin, mutta... Kaipa väsyneenä kaikki on vaan vähän vaikeampaa. Mutta kieltämättä parin lemmikin omistajan elämä houkuttelee, mutta houkutteleeko enemmän kun kasvatus? Ei. Mutta taas toisaalta...Niin, ikuinen suo. Ehkäpä tässä suurinpana on Lilianin menetys, koska mä en tajua miten se surettaa mua näin paljon. Mutta mä tykkään myös Myssystä kamalasti, kun se tulee häkin ovelle vastaan ja annan sille herkkuja siitä joita se sitte pussittaa ja vaatii lisää. Syyrialaiset on olemukseltaan niin kauniita. Ja suloisen pehmoisia, tykkään niiden kiltistä katseesta. Onkin herännyt ajatus, että josko se olisi sitten syyrialainen, se mun oma lajini. Vai onko nää aina itse eläimestä kiinni ja sen persoonasta? En myöskään tiedä, onko kasvatus vaiko pitovaikeuseläimet (toisten jämät kuten ystäväni kauniisti sanoo) mun juttuni. Mutta toivon, että se selkiintyy tässä kasvatuksen myötä. Onhan enää päivä kaninpoikasten laskettuun aikaan :)

Kissa se ei ainakaan ole, täällä kolme höyrypäätä parhaillaan juoksee kamalaa rallia ympäriinsä ja mouruaa toisilleen :D

Ja mä en ehtis ees oikeasti olemaan tässä koneella, joten nyt painelen jatkamaan siivousta.