Lähdetään nyt siitä, että piikit on laitettu ja marsuttimilla elämä selvästi helpompaa. Saman tien heivasin turpeen hiiteen ja vaihdoin puupellettiin/puruun. Ei haise enää niin :) Häkkejä kuurasin kapipäivänä aamuneljään ja sanoisinko että EI ENÄÄ KOSKAAN TÄTÄ.

Sitten soitin tuolle mun coronetnaaraan kasvattajalle ja kyselin sen sukua, hankinhan sille kaksi urostaki. Ja yllätys yllätys, ne on molemmat sille läheistä sukua, joten tosi hienoa.

Eikä tämä mitään vielä, annoin stidille kananjämät (enkä tietenkään luineen). Niin johan aamulla heräsin hirveeseen lemuun, jonka haistoin jopa tajuttomassa flunssassa ja sadan asteen kuumeessa. Se oli ripuloinut kylppäriin. Siis voi oksennus niitä korjatessa. Enkä saanut hajua millään pois, joten lähes puolitajuttomana imuroin ja pesin lattiat, josko sillä ois lähtenyt. Ei, aina vaan haisi paska. Sitten lamppu sytty ja tokihan se on koira jonka perskarvoihin on tarttunut löysä uloste, ja koira pesulle. Sitten alko helpottamaan :)

Jolanda synnyttää noin viikonpäästä ja aiheutti mulle tänään sydärit. Otin ruokakuppia pois sen häkistä, niin yhtäkkiä se sinkoaa mun kättäni kohden ja koittaa ilmeisesti purra. Tyypillistä käytöstä kantavalle naaraalle kun synnytys lähestyy, mutta kun en osannut odottaa olin ihan että mitä sä teet. Siihen se vastasi murinalla :)

Mä olen toivonut joululahjaksi joulupukilta 100m käsiteltyä lautaa että pääsisin vihdoinkin tekemään ne häkkikaapit. Toivottavasti oon ollut tarpeeksi kiltti :)